Mistä painopehmolelun idea on peräisin?

Painopehmolelu vaikuttaa uudelta tuotteelta, mutta sen taustalla oleva ajatus on vanhempi. Se tulee kahdesta suunnasta: ajatuksesta, että napakka paine voi tuoda rauhaa, ja tutun pehmolelun lohdusta. Tämä on painopehmolelun historia: miten nuo kaksi linjaa kohtasivat ja mitä tutkimus on matkan varrella havainnut.

Miten kaikki alkoi Temple Grandinista ja puristuskoneesta?

Tunnetuin alku on Temple Grandinin puristuskone. Se on laite, jossa on kaksi pehmustettua levyä, jotka painavat napakasti kehoa sivuilta. Sitä kutsutaan myös halauskoneeksi. Grandin käytti konetta itse.

Vuonna 1992 hän kuvasi syvän paineen rauhoittavaa vaikutusta tieteellisessä lehdessä. Hän kirjoitti autistisista ihmisistä, opiskelijoista ja eläimistä. Artikkeli perustui pääasiassa kliinisiin havaintoihin ja hänen omaan kokemukseensa, ja Grandin oli sekä keksijä että käyttäjä. Se ei siis vielä ollut kontrolloitu tutkimus, mutta siitä tuli tärkeä lähtökohta.

Vuonna 1999 pieni kokeilu, jossa 12 autistista lasta kokeili konetta, antoi ensimmäisiä varovaisia viitteitä, joita tutkijat itse kutsuivat alustaviksi. Voit lukea, mitä syvä paine tarkalleen on ja mitä kokeilu osoitti, artikkelista Syvä paine: mitä se on ja miksi se tuntuu rauhoittavalta?

Mikä rooli toimintaterapialla oli?

Toimintaterapiassa on pitkään ollut lähestymistapa nimeltä sensorinen integraatio. Ajatuksena on, että jotkut ihmiset käsittelevät ympäristöstä ja omasta kehostaan tulevaa tietoa eri tavalla ja että kohdennetut kokemukset voivat auttaa siinä. Tunnetuin muoto on nimeltään Ayresin sensorisen integraation terapia.

Käyttöön tulivat myös erilliset apuvälineet, kuten painoliivit ja syliin laitettavat painotyynyt. Niitä käytettiin muun muassa autististen tai ADHD-lasten kanssa, myös luokkahuoneessa.

Tutkijat ja lääkärit suhtautuivat asiaan myös kriittisesti. Vuonna 2012 yhdysvaltalaiset lastenlääkärit kirjoittivat, että sensoristen terapioiden tueksi on vain rajallisesti näyttöä. He neuvoivat asettamaan tavoitteet etukäteen ja seuraamaan, auttaako hoito. Vuoden 2015 katsauksessa erillisistä aistiapuvälineistä, kuten painoliiveistä, löytyi vain vähän myönteisiä vaikutuksia. Vuoden 2018 katsauksessa tehtiin tärkeä erottelu. Ayresin mukaisesta kokonaisesta terapiasta, jota antaa erikoistunut toimintaterapeutti ja joka on suunnattu henkilökohtaisiin tavoitteisiin, on autismin kohdalla kannustavia tuloksia. Erilliset apuvälineet, joita käytetään pelkästään diagnoosin perusteella, eivät noudata tätä lähestymistapaa.

Miten painoliivit ja painopeitot tulivat kuvaan?

Lapset käyttivät painoliivejä päivän aikana, tutkimuksissa yleensä liivin painon ollessa 5–10 % lapsen kehonpainosta. Niitä on tutkittu paljon. Vuosien 2009 ja 2017 katsauksissa ei havaittu selvää vaikutusta autismin kohdalla. Vuoden 2011 pienessä tutkimuksessa tukihenkilöt, jotka tiesivät, kenellä lapsella liivi oli, kokivat tilanteen kyllä kohentuneen, ja opettajat halusivat jatkaa liivien käyttöä. Mittaukset eivät osoittaneet juuri mitään muutosta.

Sitten tuli painopeitto. Varhaisessa vuoden 2008 tutkimuksessa 32 aikuista makasi lyhyen aikaa lähes 14 kg:n peiton alla. Heistä 63 % kertoi tuntevansa olonsa vähemmän ahdistuneeksi. Tutkimus oli pieni ja luonteeltaan kartoittava. Vuonna 2019 yhdysvaltalainen mainonnan valvontaelin katsoi, ettei tutkimus sovellu ahdistusta koskevien väitteiden tueksi. Valmistajan oli sen seurauksena muutettava mainontaansa.

Suurempia tutkimuksia tehtiin myöhemmin, lähinnä Ruotsissa. Ruotsissa painopeittoja myös määrättiin terveydenhuollon kautta. Sen ruotsalaisen yliopiston mukaan, jossa suuri ADHD-tutkimus tehtiin, ruotsalaiset terveydenhuollon toimijat eivät ole vuodesta 2022 lähtien enää määränneet tuettuja painopeittoja lapsille, joilla on ADHD ja univaikeuksia. Samaan aikaan peitosta tuli arkituote, jota myydään tavarataloissa ja halpakaupoissa. Voit lukea, mitä peittoja koskeva tutkimus osoittaa, artikkelista Auttaako painopehmolelu oikeasti?

Mistä 10 %:n sääntö tulee?

Usein luetaan, että painotetun apuvälineen pitäisi painaa noin 10 % kehonpainostasi. Sääntö ei tule tutkimuksesta. Kanadalaisen vuoden 2010 raportin mukaan liivien painosuhde on otettu koululaukkujen enimmäispainoa koskevasta ohjeesta. Brittiläinen toimintaterapeuttien ammattijärjestö kertoo, että luku tulee valmistajien ohjeista.

Vuonna 2008 Quebecin toimintaterapeutit neuvoivat 10 prosenttia ja enintään 20 minuuttia kerrallaan. Heidän kollegansa Albertassa kirjoittivat vuotta myöhemmin, ettei kumpaankaan sääntöön ole kliinistä näyttöä. Lisäksi sääntö tehtiin peitoille ja liiveille. Sitä ei koskaan tarkoitettu pehmolelulle, jota pidät sylissäsi. Sitä varten valitse yksinkertaisesti kevyin paino, joka tuntuu silti miellyttävältä.

Miten turvallisuussäännöt syntyivät?

Vuonna 2008 yhdeksänvuotias autistinen poika kuoli Quebecissä. Koulussa opettaja oli kietonut hänet raskaaseen peittoon, koska poika ei rauhoittunut. Hänet jätettiin yksin yli kahdenkymmenen minuutin ajaksi. Jälkikäteen kuolemansyyntutkija laati säännöt. Pään on aina pysyttävä vapaana, lasta ei saa koskaan jättää ilman valvontaa, ja lapsen on päästävä helposti pois itse. Painotettua apuvälinettä ei saa koskaan käyttää kenenkään rajoittamiseen.

Kanadalainen vuoden 2010 raportti ei löytänyt näyttöä vaikuttavuudesta eikä turvallisuudesta. Se neuvoi käyttämään apuvälinettä vain valvotusti ja käyttäjän suostumuksella. Raportissa varoitetaan myös, että Kanadan rikoslain mukaan rangaistuksena käyttäminen voidaan katsoa kohtuuttomaksi menettelyksi. Nämä opit ovat yhä perusta turvallisuussäännöille, jotka löydät sivulta turvallisuus.

Mitä lohtupehmoleluilla on tekemistä asian kanssa?

Toinen linja on paljon vanhempi: pehmolelu lohdun lähteenä. Vuonna 1953 Winnicott kuvasi siirtymäobjektin psykoanalyyttisessä lehdessä: ensimmäinen esine, kuten pehmolelu tai kangaspala, jonka pieni lapsi kokee todella omakseen. Hän piti tällaista esinettä normaalina osana kehitystä.

Myöhempi tutkimus vahvisti, että tällainen esine on hyvin yleinen. Vuoden 2014 tutkimuksessa, jossa oli mukana yli 1 100 kolmivuotiasta kaksosparia, joka kolmannella lapsella oli esine, johon hän oli kiintynyt. Lähes kolmannes näistä esineistä oli pehmeä nukke tai nallekarhu. Aiemman tutkimuksen mukaan tämä osuus on länsimaissa joskus vielä suurempi. Kulttuureissa, joissa lapset ovat äitinsä lähellä päivin ja öin, se on paljon pienempi. Voit lukea, miten lohtu ja jonkin pitäminen sylissä voivat auttaa surussa, artikkelista Lohtua suruun: voiko painopehmolelu auttaa?

Miten painopehmolelu lopulta syntyi?

Emme ole pystyneet selvittämään, kuka teki ensimmäisen painopehmolelun tai milloin. Selvää on, että se yhdistää nämä kaksi linjaa kauniisti: peiton rauhoittavan painon ja pidettävän pehmolelun lohdun. Lisäksi se on paljon peittoa kevyempi. Useimmat painopehmolelut painavat 1–2 kg.

Nykyään painopehmoleluja myydään kaikkialla, myös suurissa ketjuliikkeissä, ja vähintään 3-vuotiaat lapset, teini-ikäiset ja aikuiset käyttävät niitä rentoutumiseen. Ajatus on siis tuotetta vanhempi, ja itse pehmolelua koskeva tutkimus on vasta alkanut: ensimmäinen löytämämme tutkimus on posteriesitelmä hammaslääkärikonferenssissa vuonna 2025.

Voit lukea, miten painopehmolelu vertautuu peittoon tai liiviin, artikkeleista Painopehmolelu vai painopeitto: kumpi sopii sinulle? ja Painopehmolelu, painotyyny vai painoliivi: erot. Lisää taustatietoa löydät sivulta Perusteet.